Viimeiset kaksi viikkoa ovat vaatineet paljon jopa minunlaiselta
aamuvirkulta. Poika on tähän asti nukkunut todella pitkiä öitä ja
yleensä suht rauhallisestikin. Nyt on toinen ääni kellossa.Ville ei
niin millään rauhoitu nukkumaan iltaisin, ja heräilee useasti itkien ja
vinkuen ennen puoltayötä, jonka jälkeen nukkuu noin neljään asti ennen
seuraavaa herätystä. Yleensä saan hänet siitä vielä vähäksi aikaa
uneen, mutta tänään niin ei käynyt. Eli tämä äiti on noussut tänään
ylös tasan klo 4.20! Hampaita saattaa olla tietysti tulossa, mutta
luulen että kyseessä on vain heijastus päivän levottomuuksista. Alan
vain itse olla raunioina, lukuisat ylösnuosut öisin sekä aamuherätykset
kyllä syövät energiaa ja jaksamista. Ja eipä tuo poika sitten
päivälläkään nuku yhtään enempiä kuin normaalisti. Ihmeen pitkään kyllä
hänkin jaksaa pienillä unilla.
Tästä kaikesta seurauksena on ollut iltojen zombiutuminen - kaadun
reporankana sänkyyn melko aikaisin, usein vielä päänsärkyisenä. Ei
kyllä tuntunut tämmöiseltä edes Villen ollessa ihan pieni. Nick ei
oikein voi osallistua tähän yörumbaan viikolla, koska hänellä on
kuitenkin "oikea" työ hoidettavana. Mutta viikonloppuisin yritän ottaa
omaa aikaa ja nukkua hieman varastoonkin päivisin.
Olen aina ollut aamuvirkku, ja todellinen iltatorkku. Mutta olen siis
löytämässä tässäkin asiassa rajani. Pelottavaa vain, miten sitä muuttaa
ihan eri henkilöksi varhaisaamun tunteina - tunteina, jolloin uni on
syvintä ja parasta, ja jolloin JOKAISEN pitäisi nukkua.
tiistai, 8. toukokuu 2007
Kommentit