Viimeiset kaksi viikkoa ovat vaatineet paljon jopa minunlaiselta aamuvirkulta. Poika on tähän asti nukkunut todella pitkiä öitä ja yleensä suht rauhallisestikin. Nyt on toinen ääni kellossa.Ville ei niin millään rauhoitu nukkumaan iltaisin, ja heräilee useasti itkien ja vinkuen ennen puoltayötä, jonka jälkeen nukkuu noin neljään asti ennen seuraavaa herätystä. Yleensä saan hänet siitä vielä vähäksi aikaa uneen, mutta tänään niin ei käynyt. Eli tämä äiti on noussut tänään ylös tasan klo 4.20! Hampaita saattaa olla tietysti tulossa, mutta luulen että kyseessä on vain heijastus päivän levottomuuksista. Alan vain itse olla raunioina, lukuisat ylösnuosut öisin sekä aamuherätykset kyllä syövät energiaa ja jaksamista. Ja eipä tuo poika sitten päivälläkään nuku yhtään enempiä kuin normaalisti. Ihmeen pitkään kyllä hänkin jaksaa pienillä unilla.

Tästä kaikesta seurauksena on ollut iltojen zombiutuminen - kaadun reporankana sänkyyn melko aikaisin, usein vielä päänsärkyisenä. Ei kyllä tuntunut tämmöiseltä edes Villen ollessa ihan pieni. Nick ei oikein voi osallistua tähän yörumbaan viikolla, koska hänellä on kuitenkin "oikea" työ hoidettavana. Mutta viikonloppuisin yritän ottaa omaa aikaa ja nukkua hieman varastoonkin päivisin.

Olen aina ollut aamuvirkku, ja todellinen iltatorkku. Mutta olen siis löytämässä tässäkin asiassa rajani. Pelottavaa vain, miten sitä muuttaa ihan eri henkilöksi varhaisaamun tunteina - tunteina, jolloin uni on syvintä ja parasta, ja jolloin JOKAISEN pitäisi nukkua.