Nyt on ruvennut harmittamaan etten katsonut toukokuussa Suomessakin näytettyä Al Goren, Bill Clintonin apulaispresidentin, dokumenttia ilmastonlämpenemisestä (Inconvenient Truth, suom. Epämiellyttävä totuus). Tai katsoin ensimmäisen puoli tuntia mutta sitten rupesi nukuttamaan, ja lähdin tylsästi sänkyyn. Itse elokuvahan sai Oscarin viime vuonna parhaana dokumenttifilminä, ja oli läpileikkaus erikoisesti Goren antamiin massaluentoihin ilmastonlämpenemisestä ja sen vaikutuksesta maapalloon sekä lopulta myös ihmisiin. Täällä se elokuva on tapetilla monella eri foorumilla, ja siitä on tehty poliittinen konflikti demokraattien ja rebublikaanien välillä. Toinen puoli väittää kaikkea valheeksi, toinen puoli taas syyttää Bushin hallintoa siitä ettei asiaan ole kiinnitetty huomiota hänen ollessa presidenttinä. Nykyinen hallintohan on tehnyt ns. periaatepäätökset olla koskematta päästöihin poliittisin keinoin kuten esim. polttoaineita kallistamalla.

Lueskelin äsken yhtä tälläistä suoranaista anti-Bush lehteä, ja siellä oli kyllä häkellyttävää numerotietoa Amerikasta. USA on energiakulutuksen mahtimaa, todellakin, ja lehti kertoi että noin 70 prosenttia koko maapallon energiasta käytetään tässä maassa. Seitsemänkymmentä! Toinen luku oli 450 - keskimääräinen uusien muovipussien määrä per asukas vuodessa. Ja kolmas luku oli 3% - prosentuaalinen osuus muovipusseista jotka päätyvät kierrätykseen tai uudiskäyttöön. Ruokakaupassahan täällä pakataan sinulle kaikki pusseihin, ja mekin laskettiin kerran kauppareissun jälkeen että keittiön lattialla makasi 19 muovipussia! Yhdessäkin pussissa oli kahden litran maitopullo, ei muuta. Kuukauden jäljiltä meillä on autotallissa iso roskapussi täynnä noita kaupan muovipusseja, jotka aion kyllä viedä kierrätykseen WallMartiin, siellä sellaisen näin jo. Yksinäisen suomalaisen naisen barrikaadi jenkkien pussittelulle!

Olen mä aina ollut hieman ekointoilija mutta pitänyt kuitenkin tälläiset päätökset jokaisen henkilön omana ratkaisuna. Mutta täällä olen päivitellyt kyllä julkisestikin miten järjettömiä ongelmanratkaisuja tämä maa harrastaa. Kulutusajatustapa ja siihen liittyvät lieveilmiöt ovat vain ihmisille päivänselvää asiaa, ettei kukaan paikallinen mattimeikäläinen edes osaa kyseenalaistaa. Enkä usko että yhden kauden hallitus asialla mitään voi, nämä ovat sellaisia juttuja jotka juurtuvat ihmisten käytäntöön ja mieleen pitkän ajan kuluessa. Mutta joskushan muutos on tapahduttava, vai onko? Ja jos muutosta ei tee maapallon isoin energian kuluttajaryhmä, muidenkaan tekemiset ei silloin juuri vaikuta. Vai teenkö nyt liian isoja johtopäätöksiä?