Kuulimme vielä jäätelöauton äänen alkuillasta, ja saimme kuin saimmekin ehkä kesän viimeiset irtojäätelöt liikkuvasta jätskiautosta. Istuimme siis pikkukylämme toisen maailmansodan muistomerkillä kesäherkusta nautiskellen:

Ville oli tarhassa kaatunut pyörällä (tarina meni jotensakin näin: "mamma, Ville, met fiets, en dan wenen, mama, mutta ei mitään hätää, ei tule poliisi Villeä hakemaan") - ja leuassa on taas oikein mukiinmenevä arpi. Juokseeko tytötkin kaikkia seiniä ja lattioita päin?