Otsikkoa hieman selittäen: Tänään on pitkästä, pitkästä aikaa taas kunnon palkkapäivä! Hoitovapaan ajalta saatu muutama hassu satanen kuussa on tänään vaihtunut hieman erilaiseen summaan. Ei raha minua onnelliseksi tee, mutta kyllä täytyy myöntää että aamulla töihin ajellessa mietin mitä ostaisin ITSELLENI OMILLA palkkarahoilla. Ehkä muutama kirja ja uudet syksykengät. Ja pojille jotakin kivaa lahjaksi. Olen kyllä kuitenkin siinä mielessä perussuomalainen nainen, että koin hoitovapaalla isoja ongelmia elää miehen lompakon kautta, vaikka yhteisen perheenhän eduksi sitä molemmat hommia paiskittiin. Joten ehkä satunnaisesti voisinkin allekirjoittaa toteamuksen, että raha tuo onnea..

Siivoojakin kävi tiistaina. Olipa kyllä kiva mennä kotiin, joka tuoksui puhtaalle, ja joka myös oli puhdas! Tämä oli ehkä alkusyksyn paras ratkaisu; ja tämä saa mun puolesta jatkua pitkälle ;)

Eilen oli päiväkodilla vanhempien ilta. Meidän poika onkin ryhmänsä nuorin, mutta pärjää kuulemma joukossa paremmin kuin hyvin. Oli eilenkin ollut etujonossa leipomassa korvapuusteja ja tunkemassa sormiaan taikinaan. Nyt tiedän siis miksi pyykkiä tulee valtava määrä päiväkodista kotiin joka päivä..