Auroran kaupunki järjesti perinteisen kansallispäivän paraatin ns. keskustassa, joka jo sinällään on näkemisen arvoinen. Se on enemminkin aavekaupunki, jonka päänähtävyydet ovat rautatieasema ja hillitön valokeidas, kasino. Sinne emme sisään päässeet koska eräs seuralaisemme oli kuulemma alaikäinen, siis alle 21-vuotias. No eipä jätetty Villeä narikkaan tälläkään kertaa.. Auroran keskusta on täynnä latino-immigranttien valloittamia, todella ränsistyneitä taloja. Kaupoissa ja kaduilla ei näe juuri muita kuin latinoita, kauppojen ikkunat huutavat tarjouksia espanjaksi ja "taco" lukee useimman ravintelin mainoksissa hampurilaisten sijaan. Fiilis on todella kuin Meksikossa olisi (vaikken ole Meksikossa koskaan käynytkään). Siellä sitä oikein tajusi millainen luokkayhteiskunta USA:ssa vallitsee ja miten rodut määrittävät mm. asuinpaikkasi. No samanlaistahan maahanmuutto on joka maassa, vrt. turkkilaiset Belgiassa tai somalit Suomessa.

Kerran vuodessa Auroran keskusta saa kuitenkin ison kasan vieraita, heinäkuun neljäntenä, kun kaupunki järjestää kansallispäiväparaatin. Mekin kävimme siellä kääntymässä mutta vartti katselmusta sai riittää, olimme nähneet tarpeeksi..


Näin vapaapäivänä päätimme kuitenkin tehdä jotain erilaista, ja suuntasimme Blueberry Pioneer Farmille, joka on pioneerielämää ja eläimiä esittelevä pieni lasten leikkipuisto. Rakennukset ja rekvisiitta olivat kuin suoraan Pieni talo preerialla-sarjasta, ja ihmiset pukeutuneet teeman mukaan. Ville pääsi elämänsä ensimmäiselle poniajelulle, minijunan kyytiin sekä näki aasin, kanoja, lehmiä ja muita kotieläimiä. Eikä se ollut loppujen lopuksi paha turistinähtävyys laisinkaan vaikka ensin hieman epäilytti. Ja tälläisenä päivänä liikenteessä oli varmaan vähemmän ihmisiä kuin tavallisena viikonloppuna, joten puistossa oli mukavan tilavaa ja rauhallista.

ps. Kännykkäni taitaa herätä jonkinlaiseen toimintavalmiuteen. Näyttövalot ei toimi mutta puhelut/tekstarit pitäisi tulla taas perille.