-- elämäni toinen, ja viimeinen, vauvaloma. Maanantain juhlapäivän jälkeen työläisäidin arki alkaa. Ensimmäinen viikko menee kyllä helposti sillä Nick on Villen kanssa kotona (koulussa on syysloma) ja Mia voi täten tehdä virallisesti lyhyttä päivää. MItäköhän tästäkin nyt sitten tulee ? Hieman kauhusta kankeana, odottavana sekä mietteliäänä lopetan siis huomenna tämän vauvaloman hoitovapaan. Niin sopivasti kävi sitten, että sain eilen meilissä hyväksytyn hakemuksen viimeiselle hoitovapaatuelle. No rahat tulee takautuvasti, onneksi.

Mia on vihdoinkin ruvennut syömään KAIKKEA: Monta viikkoa mentiin jo niin, että puuro ja hedelmät meni alas ihan mukavasti, perunat ja kasvikset ei. Mutta nyt tuntuu sekin jo uppoavan, tai siis tytön suu ainakin aukeaa ihan itsestään lusikalle eikä kaikkea perunaa pärskitä heti ulos. Tytölle tulee vaan kaikki neljä yläetuhammasta nyt yhtäaikaa, ja se on harmittavasti haitannut öitä ja päiväuniakin. No tätä tää on aina pienten lasten kanssa, oli sitten töissä tai ei ;) Nimikoin tytön vaatteet jo, ja muutin Villen uimakassin Mian tarhakassiksi.

Kyllä se hyvin menee.

-- Tulee tätä lausetta mantrana itsekseni puhuttua päivät pitkät.

Kyllä se hyvin menee.

Kyllä se hyvin menee.