Kävin tänään ystävänpäivälounaalla poikani ja anoppini kanssa. Olimme ensimmäistä kertaa tuolla kokoonpanolla liikenteessä Antwerpenin keskustassa. Villelle keskustaan meno on aina jännää, sillä metrohan on juna, joka menee myös tunneliin! Kävimme lahjaostoksilla kaupungin vaihtoehtolelukaupassa, jossa ei myydä yhtään muovista, disney-tarrallista tai pattereilla toimivaa lelua. Siellä voisi kierrellä vaikka kuinka kauan ostamatta mitään. Villekin menee siellä ihan hämilleen eikä usein edes vingu mitään ostettavaksi, sillä ei osaa päättää mikä olisi kiva saada.. Anoppi tosin hoisi Villen tänään kun minä keskityin muiden lasten lahjoihin. Toivottavasti lahjat ilahduttavat saajiaan myös.

Ehdin katsella hieman näyteikkunoitakin. Kevät on vahvasti tulossa, sillä näin kasapäin valkoisia kesähousuja ja kirkkaita paitoja.. Nyt kun ehtisi vielä joskus sisälle kauppoihin. Hyvä esimerkki tästä niin sanotusta ehtimisestä ja ajan riittämättömyydestä on lähikylän kauneushoitola. Sain synttärilahjaksi juuri anopiltani vapaamuotoisen lahjakortin hoitoihin, ja kortti makaa edelleen käyttämättömänä lompakossani. Ja hei, synttäreistäni on jo ainakin kuusi kuukautta! Ongelma on vain siinä, että hoitola menee kiinni arkisin kuudelta, ja lauantaisin se on aina täysin varattu -siis milloin sinne teoriassa siis ehtisinkään ? 

Huomenna aiomme sivistyä koko perheen kera kulttuurin saralla. Läheisessä kulttuurikeskuksessa on nukketeatteriesitys, ja sain peruutusliput käsiini yllättäen vasta eilen. Mielenkiintoista nähdä kuinka tuo poika malttaa keskittyä, vai pitääkö meidän hiipiä kesken esityksen takavasemmalta kotiin..