Tarhantäti aloitti eilen tarinansa pojan puremajäljistä yllättävällä tavalla. Eli Villellä on kuulemma keskivertoikäistään kehittyneempi sosiaalinen tarve leikkitilanteissa. Hän siis haluaa leikkiessä hakea kontaktia toisiin lapsiin eri tavalla kuin moni puolitoistavuotias. Eikä kyse ole mistään agressiivisestä hakkaa-ja-hajoita -toiminnasta, sen varmistin heti vastakysymyksellä. Sen tiesin jo itsekin, olenhan seurannut pojan leikkivalmiuksia päivittäin sekä kotona että vieraissa. Lapsiryhmään mahtuu tietysti toisenlaisiakin persoonia, joista yksi on kuulemma hieman kovaotteinen ja suoran toiminnan mies. Hän oli yksinkertaisesti kyllästynyt Villen sosiaalisviritteiseen leikkiin ja iskenyt hampaansa käsivarteen. Selvä. Nyt on sekin juttu selvinnyt. Reviiritaistelua pikkumiesten kesken siis.

Mies heittikin ilmaan heti tarinan kuultuaan hyvän kysymyksen. Onko kyse vain pojan persoonasta, vai kenties jopa perimästä ? Tätä sopii miettiä, hymy huulilla. Purijan isän näen päivittäin tarhalla hakemassa omaansa, eikä hän ole tainnut vielä kertaakaan vastata päivää/hei-toivotukseeni. Ehkä heillä purraan aamupalalla sekä iltatoimien aikaan, puhumisen sijasta..

Asia on kuitenkin nyt loppuunkäsitelty. Leijonaäiti on puhunut.