Kävin tänään aamulla ekaa kertaa kotona puntarissa. Sairaalassa viimeisenä päivänä vaaka näytti vielä viittä kiloa plussaa mutta tänään numero oli jo sama kuin mitä elokuussa viime vuonna. Se niistä raskauskiloista siis. Imetys tekee jälleen tehtävänsä, pitäisi muistaa enemmänkin syödä kuin huolehtia kiloista tällä hetkellä! Ja toinen asia on sitten tuon mahan kiinteytyminen. Kuuteen viikkoon synnytyksestä ei pitäisi kuitenkaan ruveta urheilemaan lihaksia, sellaiset ohjeet sain sairaalasta jumpparilta. No eipä tässä ole vielä tullut mielikään ruveta mitään hikijumppaa tekemään, kotona rappusien nousu ylös ja alas käy ihan hyvästä urheilusta.. 

Olemme tässä pähkineet ja miettineet että pitäisi kokeilla Villen kanssa pyöräilyä ilman apupyöriä. Hänestä saisikin sitten hyvän kirittäjän lenkille loppukesästä, jos se onnistuisi, ja jos tuo tyttö pystyisi jo sitten jäämään isänsä kanssa muutamaksi tunniksi ilman minua. Kävin tuossa yksi päivä leipomossa Villen kanssa (matkaa kotoa noin 400 metriä), ja sillä aikaa oli jo tyttö hermostunut, ja isäkin, kun minua ei ollut lähistöllä. Pienen vauvan nälän yllättäminen käy joskus tosi nopeasti.. En ole jaksanut alkaa pumppaustalkoisiin, eikä kotoa löydy korvikkeita tai tuttipulloja, joten mitään isoja reissuja tässä ei ilman vauvaa edes voi ja uskalla tehdä. Ja ehtiihän sitä taas joskus myöhemmin mennä ja tulla vaikka kuinka paljon.