Tänään todistin miten kovaa nykypäivän maailma voi olla. Töissä vietimme yt-neuvottelujen tulostenkertomispäivää. Sain/jouduin viedä positiivisen viestin seitsemälle, ja negatiivisen kahdelle. Päivään mahtui:

- jännittynyttä ilmapiiriä, kesäsateen piiskatessa taukoamatta päin toimistojen ikkunoita

- ryhmittymistä ja vakavia katseita

- helpottuneita huokauksia, tiukkoja kysymyksiä ja täriseviä käsiä

- harkitusti valittuja sanoja, olallelyöntejä ja sanatonta tukea monelta suunnalta

-- Päivä oli oikeasti kauhea, jos totta puhutaan. Jotkut sanovat, että tälläisistä päivistä oppii jotain. Jäin tänään viimeisen viestin jälkeen paikalleni miettimään mitä olin oppinut. Ja kyllä se selvenikin: jokainen meistä tekee työtänsä myös sydämellään vaikka mitä väittäisi vastaan.

Saankohan nukuttua tänäkään yönä ?