Arki kotona pojan kanssa kaksistaan on mennyt paremmin kuin hyvin. Vaan niinhän se kuuluu ollakin. Papasta puhutaan tyyliin "papa, lentokone" ja "papa ei tässä, mama tässä". Kommunikointimme alkaa siis jo toimia hieman kehittyneemmällä tasolla. Eniten käytetyt lauseet ovat kuitenkin "Ville haluaa" ja "ei halua" ;) Tahtoa, tahtoa. Ja sitten heittäydytään lattialle banaaniksi ja itketään kunnon krokotiilinkyyneliä. Tätä on siis alle 2v. uhma; itseasiassa häkellyttävää hetkeen heittäytymistä, dramatiikkaa teatraalisin keinoin ja uskoa siihen, että äiti kerrankin antaisi keksin kaapista ennen oikeaa ruokaa!

Työhaastattelusta tuli selkeästi positiivista kommenttia, ja kutsu seuraavaan tapaamiseen. Jännittävää. Saas nähdä mitä tästä vielä syntyy nyt kevään aikana.

Autoteillä oli aamusella selkeästi tyhjempää, onhan nyt etelän hiihtolomaviikko. Töissäkin on hiljaista, tosi hiljaista, mikä on vaihtelun vuoksi ihan mukavaakin. Nyt voisi vilkaista isompia rästihommiakin, kun jotkut jutut vaan jää aina makaamaan pöydälle tulipalokiireiden takia. Olispa kotonakin tälläinen mahdollisuus..