Miten sitä voikaan olla väärässä. Luulimme viime viikolla, että Villellä on vesirokko, tosin ihmettelimme kyllä miten rakkuloita ilmestyi vain jalkoihin ja käsiin. Tarhan sairaanhoitaja katsoi pojan arpia tänään, ja totesi selkeästi että analyysimme vesirokosta oli mennyt pahasti metsään. Kyseessä olikin ollut toinen rokko, entero, joka tunnetaan myös nimellä suu- ja sorkkatauti. Se on virusperäinen pikkulasten tauti, jota on kuulemma esiintynyt tarhan lapsissa pitkin syksyä. Okei, sekin on siis nyt meillä sairastettu. Nyt kun luen nettisivuja lastensairauksista, niin lukeehan se siellä selvästi ".. pitkänomaisia rakkuloita kantapäissä, varpaissa ja sormissa, eityisesti kynsinauhojen kohdilla". Juuri näin. Vanhempana oleminen ei siis tarkoita vain ruuan hankkimista, lapsen vaatettamista ja peruskasvatusta, vaan myös salapoliisityötä kaiken maailman sairauksista. Minä vain ihmettelin sitä miksei rakkoja tullut myös vatsaan tai naamaan, sen pidemmälle en ajatuksissani vielä päässyt.

Lastenhoito on täynnä hiljaista tietoa, sellaista mitä ei suoraan kirjoista voi lukea, tai sellaista mikä täytyy tietää etukäteen ennenkuin sen lukee, jotta asiat voi intepretoida oikein. Sairaudet ovat juuri tälläisiä, niiden huomaaminen ja kuntoonhoitaminen. Tai kuka pystymetsästä äidiksi tullut voi esimerkiksi tietää, että perunajauho on oikeasti parasta vauvantalkkia ? -- Täydellistä äitiä ei kai ole, mutta joka päivä voi oppia jotain uutta. Minä opin tänään rakoista ja rokoista.

Mutta saisi tuo sairastaminen nyt loppua. Ville on ollut kipeänä ihan tarpeeksi --ja vielä vähän enemmän-- muuton jälkeen. Belgiassa lapsen sairastuminen ei tarkoita sitä, että vanhemmista toinen voisi aina jäädä kotiin. Ehei. Töistä on mahdollista saada kymmenen päivää vuodessa perhesyistä vapaata, palkattomana, mutta minä en ole uskaltanut tätä vielä käyttää koeajan (6kk) aikana. Asenne tälläisiin vapaisiin on selkeästi negatiivinen, ainakin meillä töissä. Toisaalta, työpaikkani on sopinut paikallisen kelan kanssa, että sairastavan lapsen hoitoon on mahdollista saada ulkopuolista apua (kodinhoitaja) eurolla per tunti. Nick on onneksi voinut ottaa helpommin töistä vapaata, ja isovanhemmat ovat auttaneet kiitettävästi sairaspäivien kanssa, joten kodinhoitajaa emme ole vielä soittaneet kertaakaan apuun. Seuraavalla kerralla kokeilen kyllä tuota palvelua, verorahoillahan sekin pidetään yllä.. ja ehkä se Ville paranisi nopeammin jos seurana olisikin tiukka täti uniformu päällä papan tai maman sijaan.

Silti päässäni tykyttää kysymys siitä onko tämmöinen sairastaminen normaalia. Kuinka usein alle 3-vuotias on kipeänä, keskimäärin ? Meillä on nyt viimeisen puolen vuoden aikana sairastettu yksi rokko, yksi korvatulehdus, yksi silmätulehdus, yksi paha infektio kurkussa ja muutamia yksittäisiä kuumepäiviä syystä tai toisesta. Ja perhelääkärin mukaan seuraava antibioottikuuri tuo mukanaan polyyppien leikkauksen kurkusta, sillä ne ovat olleet tulehtuneita joka kerta. Plääh. Tämä tarkoittaa leikkausta anestesiassa ja muutamaa päivää sairaalassa. Odotellaan, odotellaan mitä tulevat päivät, viikot ja kuukaudet tuovat tullessaan. (koputan puuta ja lausun mantraa).