Mian syntymä on tuonut meille ihan uusia vieraita kylään. Keskiviikkona kävi eräs Nickin vanha opiskelukaveri, 38v, äitinsä kanssa. Viimeksi näin tuon miehen jotakuinkin neljä vuotta sitten, eli Villen Belgian ensi visiitin aikana. Täällä on todellakin perinteenä käydä vauvaperheessä vierailulle, vaikkei juuri koskaan muuten pitäisikään yhteyttä - omituista, eikö ? No me otimme vieraat vastaan, tarjosimme lasin valkoviiniä, aukaisimme lahjat (hirveä kasa vaatteita, taas!) ja toivotimme hyvät illat. Ville alkaa jo tietää kyseisten vierailujen rutiinit; ostimme autotalliin pieniä kokispulloa hänelle, ja hän menee aina ensin sieltä yhden hakemaan itselleen kun taloon tulee vauvavieraita.. nopeasti nuo lapset oppivat kyseiset rutiinit! 

Viime viikonloppuna kävi Mian belgilainen kummisetä, joka on minun vanha työkaverini Leuvenin ajoilta, ja nyt meidän perhetuttuja. Ensi viikolla tytön kummitäti lentää puolestaan Genevestä asti muutamaksi päiväksi. Hän oli aikoinaan minun diplomityön ohjaaja Sveitsissä, ranskalainen ystäväni. Jännittävää nähdä miten tämä kummius "edistyy" vuosien myötä, sillä aluksihan hänelle ja tytöllä ei ole edes yhteistä kieltä. Mutta se on vaan pieni pahe, olen sitä mieltä.

Seuraavat vieraat ovatkin sitten mummi ja vaari Suomesta. Ville odottaa jo mummia leipomaan pullia, ja vaari tulee vaan "minun kanssa leikkimään". Nyt vaan pitää toivoa, että tuhkapilvet häipyvät, ja saamme kaikki ulkomaiden vieraat Belgian maalle.