Ulkomaankomennuksista tämä kesä kyllä menee epäilemättä listan kärkeen, ja aivan varmasti jo sen takia että täällä en ole joutunut huhkimaan kesäkuumilla ilmastoimattomassa toimistossa laskemassa koordinaatteja ;) Olen ehdottomasti nauttinut Villen kanssa touhuilusta ja ottanut ilon irti Amerikan hyvistä puolista; halvoista hinnoista ja hyvästä palvelusta, aurinkoisesta säästä, smalltalkista vieraiden ihmisten kanssa ja muistakin uusista kokemuksista. Nickin on ollut erikoisen hyvällä päällä aina töistä tullessaan, hänelle tämä kai on ollut töiden puolesta jonkinlainen positiivinen motivaatiokausi. Ei ole tarvinnut huolehtia opiskelijoista ja yliopiston byrokratiasta. Ville on myös silmin nähden iloinnut ja vaikka hän ei tästä kesästä varmaan isona poikana muistakaan, niin ainakin meillä on paljon tarinoita kerrottavaksi ja kuvia näytettäväksi,

Joskus huonoina hetkinä olen manannut sitä miten vaikeaksi ja haastavaksi olemme elämämme laittaneet. Jo pelkästään kaksi kulttuuria, maata ja kieltä tuovat omat vaikeudet, mutta lisäksi meillä on työt jotka vaativat matkustamista ja tämä päivänä jopa tietynlaista immobilisaatiutta. Se stressaa. Koskaan ei siis voi sanoa että tämä on nyt tässä, enää ei muuteta, enää ei tarvitse miettiä mitä tehdään seuraavaksi, ja kenen ehdoilla. Tällöin sitä miettii vain miten onkaan tehnyt oman elämänsä niin vaativaksi, ja miksi. Siksi tämä kesä on tehnyt todella hyvää meille kun sitä on tiennyt alusta asti tämän olevan vain väliaikaista. Varmistukseksi paluuliput lojuvat makuuhuoneen laatikosta toiseksi ylimmässä hyllyssä, niitä voi käydä siellä hiplaamassa.. Tämä on siis ollut meille todellista Lomaa vaikka Nick onkin painanut kunnolla töitä. Patterit alkavat olla ladatut talvea varten ;)

Euroopassa jonkin verran kulkeneena ja olleena mietin yksi päivä olisiko tälläinen fiilis ollut mahdollista siellä. Epäilen. Tai riippuu tietenkin maasta. Yksi helpottava tekijä on kyllä ollut kieli, englannin kun on osaa unissaankin niin ettei tule ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun on hoidettava asioita. Kyllä minun on myönnettävä että harjoittelen päässäni flaamiksikin vielä asiani jos esim. tilaan ravintolassa jotain. Englannin kanssa tulee usein ajateltua vasta sanottuani.. Täällä ei vain voi sanoa liikaa, joten sekään ei siis ole ongelma. Nick on huomautellut tosin minun please-sanani käytöstä. Se pitää kuulemma laittaa lauseen loppuun kohteliaana oltaessa, minä kun tapaan viljellä sitä keskellä lausettakin. Eräänkin kerran sanoin "Could I, please, get a fork." - tarjoilija pyysi minulta tuhannen kerran anteeksi ettei hän ollut huomannut aikaisemmin, pahoitteli kaiken maan ja taivaan väliltä. En halunnut olla tiukka täti, mutta väärä please väärässä paikassa aiheutti tämänkin. Hassua. Tai ei niinkään hassua, vaan hämmentävää. Suomessa kiitos tai ole hyvä missä tahansa olisi toiminut.