Jotakuinkin samanlainen toinen työviikko seurasi ensimmäistä. Päivät ovat olleet täysiä ja kiireisiä, ja illat (liian) nopeasti ohi. Ja sitten oli tietysti isomman miehen vuoro sairastua oikein kunnolla, joten jouduin kutsumaan anoppiväen hätäapuun perjantaina aamulla ennen kello kuutta. Selvisimme viikosta siis juuri ja juuri, rimaa hipoen. Nyt yritämme viikonlopun aikana kaikkien osalta ladata akkuja ensi viikon koettelemuksia varten.

Sää on myös ollut aika epävakaista, eli sateista ja kylmää. Joka aamu ja ilta on sadellut työ/kotimatkalla, päivisin en ole juuri edes ehtinyt ajattelemaan sataako vai ei, mutta autoa ajaessa sitä aistit heräävät huomaamaan sääolojakin. Ja säästä huolimatta vai yhtenä päivänä oli enemmän ruuhkaa kuin tavallisesti, kolarin takia. Täällä moottoritiet kun tuppaavat jämähtämään melko totaalisesti pahan kolarin johdosta, autotiheys ja erityisesti kuorma-autojen määrä kun on eri tasolla kuin missään, ja milloinkaan, Suomessa.

Tässä todiste sademäärästä ja sään koleudesta viime lauantain maatilavierailulta: