Tänään on tehty jälleen historiaa tiedemaailmassa. Hiukkasfysiikan johtava tutkimuslaitos CERN on aloittanut ensimmäiset testit uudella, selvästi entistä voimakkaammalla, hiukkaskiihdyttimellä Ranskan ja Sveitsin rajamailla. Kyseessä on samalla myöskin maailman suurin yhtenäinen rakennusprojekti, noin 27km pitkä rengaskiihdytin ja neljä ison kerrostalon kokoista sensoria. Tuttu paikka, tuttu projekti -   minullekin. Sinällään hauskaa seurata uutisia ja lehtijuttuja, onhan tuo uutinen päässyt ainakin täällä  Belgiassa kaikkiin suuriin lehtiin ja televisiolähetyksiin. Kotona tapahtuma on myös saanut aikaa kaaosta, kun mies on joutunut esilukemaan lehtiartikkeleja, juoksemaan aamuisin lehdistötilaisuuksiin, järjestämään juhlia työpaikalla ja tekemään vielä kunnon töitäkin. Onnen kauppaa sinällään, että jotakin näin isoa ja tärkeä sattuu tapahtumaan hänen työuransa aikana, siis "oikeassa paikassa oikeaan aikaan" sopii tähän kuin ruuvi mutteriin. Käytännössä tiedossa on minulle ja pojalle enemmän kaksinkeskisiä viikkoja ilman papaa seuraavien vuosien aikana, sillä mies joutuu työnsä puolensa matkustamaan CERNiin taas entistä useammin. Mutta ehkä me lennämme joskus mukana..

Kyseinen laite, LHC ja sen neljä sensoria, on tärkeässä asemassa myös minun työhistoriassa. CERNissä tein loppytyöni sekä aloitin ensimmäisen oikean työpaikkani opintojen jälkeen. Ja mikä vielä tärkeämpää; Samoissa maisemissa opin puhumaan ranskaa, leikkautin umpisuoleni, opettelin lumilautailemaan, kävin ensimmäisen kerran oopperassa, ostin ensimmäiset autoni, ja tutustuin Villen isään. Ei siis mikään turha paikka, ei tieteelle tai elämälle noin yleensä, minunkaan näkökulmasta.