Vuosi on siis vaihtunut, sen on varmaan jokainen jo huomannut. Lomaa on vielä muutama satunnainen päivä jäljellä; kuusikin siivottiin tänään pois (ja voi sitä havunneulasten määrää kaikkialla!), joten meillä ainakin joulu on vasta vuoden päästä taas. Ville vietti kolme päivää laatuaikaa mummin ja vaarin luona kolmistaan, ja luulen että nuo päivät tekivät hyvää niin pojalle, vanhemmille kuin isovanhemmillekin. 

Tämä uusi vuosi tuo ..hmm.. muutoksia. Voisin aloittaa blogin pitämisen ulkomaille muutosta, ullkosuomalaisuudesta, professorin vaimokkeena olemisesta, ehkä jopa kotiäiteydestä. Viimeisestä aiheesta ei ole vielä varmuutta, ensin on katsottava miten muutaman täsmäpaikan työhakemuksen käy.. Me siis muutamme. Kohde on vanha tuttu, meidän perheen toinen luontainen kotimaa, Belgia. Tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä tiedossa, mutta Nick on ollut jo kaksi päivää Antwerpenin yliopiston palkkalistoilla. Loppuperhe (eli siis minä ja poika) muutamme kunhan koti on myyty, minulta työt ohi, Villen pinnasänky myyty ja pieneksi jääneet vaatteet lahjoitettu/myyty eteenpäin, huonekalut pakattu muuttokuormaan jne. jne. Ennen kesää kuitenkin.

Ai kuulostaa helpolta ?! Ei, sitä se ei ole ollut. Päätökseen muuttaa on kulunut tuskaisia tunteja plussia ja miinuksia laskien - kunnes tajusimme, ettei tälläisiä päätöksiä tehdä analyyttisesti matematiikan ja bittiajattelun avulla. Ne on vain päätettävä, suuntaan tai toiseen, ja tunteella. Ja kun sen päätöksen on saanut tehtyä, sitten vain katse tulevaan positiivisin mielin. Hmm. Kirjoitinko minä tuon ? Ei kuulosta nimittäin yhtään siltä mitä päässäni on liikkunut syksyn aikana asian tiimoilta..