Kerran illassa Villeltä tulee suustaan lause "mamma huutaa". En myönnä huutavani usein; ja ensin ihmettelinkin että mistä hän tuollaisen sanan ja lauseen on kehittänyt. Epäilin tarhaa, tottakai. Muutama ilta meni ennenkuin tajusin mitä poika oikein äidiltään pyytää: Jaakko kulta, hämä-hämä-häkki, piiri pieni pyörii, leijonaa mä metsästän, pienen pieni veturi.. siis laulua, musiikkia!

Tästä voi siis vetää vain yhden johtopäätöksen. Lauluni on huutoa. Myönnän kyllä heti, että valitsin musiikin lukiossa vain sen takia, että kuvaamataidon oppini olivat vielä surkeammat. En ole mikään musiikkivirtuoosi mutta poikani kanssa kyllä hoilaan iltaisin kurkkuni nykyään karkeaksi ;) Siis terapiaa parhaimmillaan pitkän ja rankan työpäivän jälkeen. Alan ymmärtää suihkulaulamisen syvät juuret mutta karaokeen minua ei vielä saa mikin taakse. Lastenlauluissa on vielä jotakin erikoisen taianomaista. Ehdottomaksi suosikikseni on nousemassa vanha tuttu, intiaanien laulu:

Kopsis, kapsis, kopsis, kapsis, ratsastaa,
intiaanit ratsuillansa vuorten taa.
Kuu jo nousee metsän takaa, puissa tuuli soi.
Kukaan meitä pakoon päästä ei nyt voi.

Miettikääpä sanoja. Minun mieleni ainakin maalaa heti kauniin preeriamaiseman intiaaneineen ja hevosineen. Ja totuus arjesta unohtuu yhden laulun ajaksi, helposti.