Kaksi ekaa viikkoa, tosin molemmat lyhennettyä paikallisten juhlapäivien takia, uutta elämää on takana. Töissä muutama ensimmäinen päivä meni totaalisesti haahuillessa, sillä tietokoneeni ei toiminut, kalenteri oli tehty, kaikilla oli kiire, ja pomokin oli lomalla - niin, ja sijaiseni vielä paikalla. Sain siis pehmeän laskun työelämään. Nyt se lasku on jo tasaantunut tavanomaiseksi työkiireeksi. Kuusi viikkoa jouluun ja monella projektilla on deadlinet vielä ennen pyhiä. 

Mia on ollut tosi reipas ja iloinen tarhalainen. Muutamana päivänä on perunaruoka tuottanut ongelmia, ja tarhalta on soiteltu saako antaa maitoa lounaaksi. Nukkuminen menee vielä monessa pienessä pätkässä, mutta eiköhän sekin tässä ajan myötä tasaannu. Mia on ryhmänsä, joka on tarhan toiseksi pienten lasten ryhmä, nuorin ja pienin, ja pärjää kuulemma menossa mukana tosi hyvin. Tädit olivat ensimmäisinä päivinä ottaneet Mian erikseen muutamaan otteeseen jonnekin matalaan aidattuun leikkipaikkaan - vaan hetkessä oli tyttö aina kiivennyt aidan yli muiden, isompien, lasten luokse. Eli se siitä rauhottumisesta ;) 

Villelläkin vaihtui hieman rytmi, eli poika menee koulun jälkeen puoleksitoista tunniksi vielä iltapäivähoitoon, lukuunottamatta perjantaita joka on meillä töissä "tehdasperjantai" eli tunnin muita päiviä lyhyempiä. Eli haen Villen joka perjantai koululta puoli neljä kotiin. Poika on iltapäivähoidosta suorastaan innoissaan, sillä sinne menee kavereitakin. 

Mies on kai ollut suurimman shokin edessä.. Minä kun häivyn seitsemältä töihin, niin hänelle jää sekä lasten aamutoimet kotona, että toisen vienti kouluun ja toisen tarhaan. Illalla myös hän hakee lapset, paitsi perjantaisin siis. 

Iltaisin olen kyllä kaatunut Villen kanssa samaan aikaan sänkyyn, eli omaa aikaa ei juuri ole ollut. Mutta eiköhän se tästä, kun saamme rytmin kunnolla käyntiin ja Miakin taas rauhoittuisi öisin kun saataisiin kaikki etuhampaat ensin esiin. Alahampaiden jälkeen tulivat vampyyrihampaat, ja nyt näkee tulevan keskellekin jo valkoista. 

Belgiassa on satanut viimeiset päivät ihan urakalla. Tuulikin tuivertaa. On siis kylmää ja kosteaa, ja kun siihen lisää pimeyden, niin todelliset talven merkit on esillä! Viime vuonnahan lunta satoi tänne ennen jouluakin. Muistan sen kyllä hyvin, sillä en mahan kanssa halunnut ajaa toimistolle kesärenkaissa, ja pomoni antoi erikoisluvalla tehdä muutaman päivän töitä kotoa. Nyt on pomo vaihtunut, ja töissä on virallinen mahdollisuus tehdä satunnaisesti töitä kotoa käsin, joten eiköhän tästä talvesta selvitä pienemmin murhein..