Ensimmäinen työpäivä äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen on ohi. Fiilikset on yllättävän hyvät, vaikka välillä olo olikin kuin neljännessä dimensiossa.. Mitä kieltä ne oikein puhuu ? Mitä ne sanoo ? Ai, mitä pitää tehdä ? Ketä nuo ovat ? -- Kahvi oli kuitenkin yhtä pahaa kuin pari vuotta sitten, valtasin takaisin oman toimistoni ja sain loppupäivästä jopa käännettyä vanhan tutun ohjelmistonkin. Työmatkatkin taittuivat suhteellisen näppärästi reilussa puolessa tunnissa, ja Villen tarha oli mennyt jälleen mallikkaasti. Olivat kuulemma värjänneet sormiväreillä. Viltsu ei ollut kauheasti välittänyt paperista vaan keskittynyt tunkemaan päätään isojen poikien eteen; tuloksena sormiväreillä kuvitettu keltainen naama ja paidan kaulukset. On taas mitä pyykätä!

Ihmettelen kuitenkin eniten sitä, minkälaisia lapsia tuolla Villen tarhassa oikein on hoidossa. Aamulla ennen kahdeksaa tarhassa oli ollut kolme muuta lasta (ryhmässä on 12 alle 3v. lasta), ja kun hain hänet puoli neljän maissa, niin pihalle jäi taas tasan neljä lasta. Miten työssäkäyvät vanhemmat voivat sumplia aikataulujansa niin että lapset viettävät suurinpiirtein muutaman tunnin keskellä päivää hoidossa ? Vai onko tämä nyt sitä paljon puhuttua subjektiivista päivähoitoa, eli kunnallisessa hoidossa on ennenkaikkea lapsia, joiden vanhemmista ainakin toinen on kotona ?

Töissä ei siis mitään sen kummallisempaa. Porukka oli kasvanut, samoin projektien määrä. Töitä siellä näyttää olevan, koko talven varalle;)