Ulkosuomalaisena sitä joutuu joskus hauskoihin ja kiusallisiinkin tilanteisiin. On myös jatkuvia puheenaiheita, Suomesta tai suomalaisista, joihin joutuu pakostakin ottamaan kantaa ja vastaamaan. Jotkut jaksavat aina kysellä revontulista, toiset saunomisesta tai alkoholinkäytöstä, talvesta tai ralliautoilijoista. Minulta on myöskin kysytty kesän aikana Venäjän suhteista, naisten asemasta työelämässä sekä Nokian kännyköistä. Tällä viikolla ykkösaiheeksi on kuitenkin noussut keskiviikon  tapahtumat Kauhajoella, sekä Jokelan ampuminen kymmenen kuukautta sitten. Olen töissä jotakuinkin firman ainoa ulkomaalainen (no on siellä ainakin yksi vallooni, eli ranskankielinen belge, eli siis melkein ulkomaalainen), ja monet tuntuvat tietävän ilman esittelyjäkin kuka olen ja mistä tulen. Ja tällä viikolla kysymys "miksi Suomessa ammutaan kouluissa ?" on ollut monen huulilla ennen kokousta, kokouksen jälkeen tai lounastunnilla. Ensimmäinen kysymys tuli jo ennenkuin olin itse uutisen kuullut, ja jouduin vastaamaan näppituntumalla mitkä ovat todelliset syyt Suomen väkivalta- ja itsemurhatilastoihin. Mutta tiedä sitten, menikö analyysini edes osittain oikeaan, enhän ole mikään yhteiskuntaexpertti, psykologi tai rikostutkija.

Suomesta on siis tulossa kouluampumismaa, Jenkkien jalanjäljillä. Ihan samalla tavalla Etelä-Amerikan maat ovat huumemaita, Venäjä ja Viro prostituutiomaita, Belgia taas pedofiilimaa  (vai onko Itävalta jo mennyt ohitse ?), ja niin edelleen. Mitä tähän sanoisi Suomen paljon puhuttu brändäysprojekti - olisi kiva tietää. 

Ville on oppinut pari uutta taitoa. Toinen on huuliharpun soittaminen, eli siis pojan sanavarastoa lainaten "muumiharppu", sillä Nuuskamuikkunenkin soittaa sellaista. Papakin innostui ko. soittimesta, ja nyt talossa soi huuliharppu ihan hulluksi tulemiseen asti. Toinen taito on minä-muodon löytyminen puheeseen. Ville tekee on muuttunut selkeäksi minä-muodoksi, minä teen. Tämän myötä myös 2v. uhmat ovat voimistuneet. Olemme joutuneet kotona päättämään jäähypaikan, jonne poika saa mennä miettimään vääriä tekoja. Eilen siellä istuttiin muutamaan otteeseen, ja aiheena oli tavaroiden heitteleminen. Eilen nimittäin kotona lensivät niin kengät, palapelin palat kuin kirjatkin suoraan hyllystä. Tänään aamupalalla alkoi sitten tarinaa tulla aiheesta:

Papa oli vihainen. Ei saa heittää kenkiä, stoute kindje (=tuhma lapsi).  Luisteren met jouw oortjes (= kuuntele korvillasi). Muuten omaan huoneeseen. Ja ei saa tulla pois. Anteeksi, papa.

-- Ja eipä ole tänään mikään vielä lentänyt.