Täällä on menossa pitkä viikonloppu. Perjantai oli vapaapäivä, katolisen kirkon pyhimyksen Marian kunniaksi. Meilläpäin vietettiin samalla myös äitienpäivää, juuri samaisen Marian kannustuksena. Oli miten oli, niin töihin ei kenenkään tarvinnut eilen raahautua, mikä oli tärkeintä kaikista! Tänään on itselleni tullut vuosia lisää, mutta ei siitä sen enempää..

Ajattelin, että kesä töissä olisi rauhallinen, ja voisin omaan tahtiin opetella uuden työpaikan saloja. Tämä jäi unelmaksi, sillä tuntuu, että töissä on juuri ne kaikkein hulluimmat, jotka tietysti tulevat koputtamaan olkapäätä kun näkevät että on muitakin jotka eivät lomaile perheidensä kanssa. Alkuperäinen ajatukseni tehdä lyhyttä päivää loppukesästä ei todellakaan onnistunut, vaan olen ollut aika ajoin kotona ihan liian myöhään. Ensi viikosta lähtien Villekin on jälleen tarhassa, joten toivottavasti kaikkien rutiinit jälleen normalisoituvat, olosuhteiden pakosta. 

Villen tarhakuukaudet alkavat pikkuhiljaa loppua. Täällä lapset kun menevät kouluun kahden ja puolen vuoden iässä. Olemme ruvenneet katselemaan lähikouluja ja miettineet millainen ratkaisu olisi meille paras arjen hoitamisen kannalta. Koulu on ilmainen, mutta kestää vain jonnekin puoli neljään asti päivittäin. Joten käytännössä on vielä huolehdittava kouluajan jälkeisestä iltapäivähoidosta, joko laittamalla lapsi kerhoon tai pyytämällä isovanhempia apuun. Koulun valinnassa pitää ottaa vielä huomioon ryhmäkoot sekä ruokailun käytäntö. Monissa kouluissa ei lämmintä ruokaa ole tarjolla, joten kolmivuotiaat lapset kulkevat jo eväslaukkujen kanssa! Sinällään en viitsi asiasta enempää valittaa, sillä asiat eivät valittamalla parane, eivätkä ainakaan muutu. Jotenkin se lastenhoito meilläkin tulee hoitumaan, pakkohan sen on ;)