Ville aamuleikkien temmellyksessä
Päätimme lähteä hieman ostoksille, mutta "hieman" muuttui pikkasen pidemmäksi, eli olimme kotona vasta iltakuuden jälkeen.. Ja Villen 1v. kuvat jäivät vieläkin uupumaan, sillä juuri kun oli meidän vuoro Babies R US:n pikakuvaamossa, niin tottakai heidän tietokoneensa sanoi työvuoron irti. Joudumme vielä palaamaan sinne maanantaina, onneksi sentään saamme ilmaisia kuvia korvaukseksi peruuntuneesta ajasta. Harmittaa vain kun joudumme ajelemaan kauppaan ja takaisin sen tuhannen kertaa, laittamaan Viltsulle kuvausvaatteet päälle, ja aina palaamaan tyhjin käsin kotiin. Kotona Suomessa olisin varmaan jo ruvennut rähjäämään palvelun tasosta, mutta täällä en jaksanut. Eikä se olisi mitään auttanutkaan.
Palvelu täällä sinällään on amerikkalaiseen tapaan erinomaista, minulle satunnaisesti jopa liiankin hyvää. Tai ehkä hyvä ei ole oikea sana kuvaamaan liiallista ystävällisyyttä, joka usein on vain maneerinen tapa puhutella asiakkaita. Ei kai ketään supermarketin ovella ihan oikeasti kiinnosta miten juuri minulla on päivä mennyt ? Silti jokaiseen kysymykseen tai "Hello"-toivotukseen on vastattava, halusi tai ei. Villen kanssa liikkuessa saa vielä enemmän harrastaa juttelua ventovieraiden kanssa. Jos jotkut ovat hörhömagneetteja, niin tuo meidän poika kyllä vetää puoleensa kassatätejä ja vanhempia rouvia ;)
Ihmiset yleensä kysyvät mistä oikein tulemme, kun kuulevat englannistamme ettemme ole paikallisia. Yritin muutaman kerran sanoa "Finland", mutta totesin nopeasti sen olevan järjetöntä, joten muutin vastauksen "Europe":ksi. Monelle Eurooppa on jo eksoottista, joten turha yrittää jotain vielä monimutkaisempaa. Sitäpaitsi ei heitä juuri kiinnosta, ei oikeasti. Yritän kuitenkin sopeutua paikalliseen small talkiin maan vaatimalla tavalla, keskittymättä siihen sen enempää. Maassa maan tavalla, ja ensi talvena voin taas maksaa lähikaupan ostokset ilman sanaakaan (jos sitä haluan) ilman että minua mulkoillaan pahasti.. onko sekään normaalia käytöstä ?
Kommentit