Kesäkuu alkaa tehdä loppuaan, Ville täytti eilen 13 kk ja meidän Amerikan kesästä on jäljellä enää kaksi kolmasosaa. Ensimmäistä viikkoa lukuunottamatta aika on mennyt melkein siivillä, ja osa Amerikasta on näyttänyt meille selvät kasvonsa. Huomasin kyllä jo Wisconsinin retkellä, että tällä maalla on niin monet kasvot ja puolensa ettei niitä tunne varmaan kukaan amerikkalainenkaan. Aaron kertoi esimerkkejä eri osavaltioiden laista ja tavoista, tuntuu että paikoitellen edes Euroopassa ole niin isoa diversiteettiä vaikka meillä sentään on maita, kieliä ja kulttuureja paperilla huiman määrän verran. Sain kuitenkin sellaisen vaikutelman ettei esim. elämää Utahissa ja Californiassa voi mitenkään laittaa samalle viivalle. Utahissa ei ole baareja ja alkoholia ei saa muualta kuin armeijan tukikohdasta. Rannikoilla elämä on taatusti erilaista. Ja tottakai täälläkin vaikuttaa paljon se asuuko maalla vai kaupungissa. Aurorahan on Chicagon lähiöseutua, vähän kuin Nurmijärvi Helsingille, Aaron ja Susannah puolestaan asuvat keskellä maissipeltoja (heidän sanojaan lainaten) Minnesotassa.

Meillä jokaisella on kuitenkin vahva kuva ja käsitys USA:sta elokuvien, lehtien ja muun median välityksellä. Niin minullakin oli ennen tänne tuloa, enhän ollut muuta kuin Miamin lentokentän nähnyt livenä aikaisemmin. Moni ns. jenkkiklisee on toteutunut, toiset positiivisella ja toiset vähemmän positiivisella tavalla. Kotiin me Nickin kanssa kuitenkin kaivataan hieman, omaan keittiöön, omaan saunaan ja omien tavaroiden luo. Harva ilta me täällä kesäkodissa vain istuskellaan, ei tämä niin kodikas ja omantyylinen kuitenkaan ole.

Tänään aamulenkille meidät pysäytti nainen, joka kertoi olevansa viidennellä viikolla raskaana ja halusi vilkaista Villeä. Hän kertoi siinä ohuelle kävelytiellä melkein koko elämänkaarensa (ei nyt ihan, mutta melkein) 5 minuutissa ja sen jälkeen kysyi "would you like to come over and have a dinner in our place one evening ?". Menin sen verran hämilleni, että vastasin "why not". Joten nyt meillä on illalliskutsu naapuriin pariskunnan luo, joiden nimeä en tiedä, ja joiden raskaustesti näytti kahta viivaa viime viikolla. Sanoin Nickille jo puhelimessa että ehkä meidät ryöstetään, tai Ville kidnapataan, tai meidät pakotetaan jonkin kultin jäseneksi - niin tyypillistä ajatella kaikkea pahaa ja negatiivista heti! Tarina jatkukoon miten tämä uusi naapuruusystävyys jatkuu, vaiko mitenkään...