Villen lääkäri kirjoitti kolme päivää sairaslomaa, sekä pojalle tarhasta että äidille töistä, ilman erillistä pyyntöä. Ja samana päivänä jokin nettilehti, en muista mikä, kirjoitti että naisten sairaslomien määrä on huomattavasti suurempi kuin miesten. Omaatuntoa soimasi, mutta vain hetken. Sairas lapsi kyllä vaatii kotihoidon, ja kun miestä ei ole maan rajojen sisäpuolella, niin ei paljoa jää muita vaihtoehtoja kuin äidin jääminen kotiin. Nyt ollaan siis sairastettu, ja ihan luvalla.

Huomenna ohjelmassa on työhaastattelu. Päivä alkaa kolmen eri ihmisen tapaamisella, sitten väliin lounas, ja iltapäivällä vielä firman esittely ja kierros. Huhhuijaa. Ensin pitäisi vielä lentää yksi muutaman tunnin pätkä keski-Eurooppaan ja nukkua yö anopin klik-klak-sohvalla. Nuo istuttuvat sohvasängyt kyllä pitäisi kieltää lailla,  ne kun rikkoo selän alta aikayksikön. Minä en ole ainakaan vielä koskaan törmännyt miellyttävästi nukuttavaan istuttavaan sohvaan, jonka saa sängyksi kaatamalla selkänojan alas. Pitää vetää patja siis lattialle, tai etsiä olohuoneen sohva.. Ärsyttävintä tuossa anopin sohvassa on se, että aamulla itsensä löytää tasan sängyn keskeltä vaikka kuinka olisi yrittänyt nukkua reunassa. Viettävät reunat ja 20 sentin pudotus keskellä takaavat painovoimalle täydellisen työkentän ;)

Oli työhaastattelun tulos mikä tahansa, niin hakusessa on kuitenkin positiivinen elämys huomisen osalta. Samoin kuin Villellekin mummilassa. Pidelkää peukkuja.