Eilen oli siis paikallinen itsenäisyyspäivä, joka meni "loistavassa" kesäsäässä, eli kymmenen asteen lämmössä ja kaatosateessa. Heinäkuun keskivälin luulisi olevan Belgiassa lämmin ja kaikkia aisteja hivelevä, mutta toisin kävi. Kyllä masensi loman jälkeen ensimmäisenä päivänä kotona. Pyykit eivät kuivuneet sillä kosteus oli hiipinyt joka nurkkaan - ja aina vain satoi lisää. Piti ihan kaivaa villasukat esille, ja antaa Villen katsoa kaikki uudet lastenfilmit kertaalleen läpi, sillä päivä oli pitkä ja masentava. Taas tuli siis todistettua, että maantieteellisesti pohjoisessa ei aina ole kylmempää ja kalseampaa kuin etelässä! Ovat taas luvanneet tännekin parempaa säätä loppuviikoksi, mutta en usko ennenkuin omilla silmilläni näen.

Eilen tuli muutenkin kyllä päiviteltyä asuinmaamme menoa. Kesäkuussa VIIME VUONNA täällä järjestettiin paikalliset eduskuntavaalit. Heinäkuun 15 TÄNÄ VUONNA oli määrätty deadlineksi hallituksen muodostamiselle - mutta vieläkään maassa ei ole toimivaa hallitusta viime kesän vaalien jäljiltä. En voi käsittää. Kyse on ennekaikkea kielikiistasta Brysselin lähistöllä, muutamassa kunnassa. Poliittinen taistelu on kovaa, ja sitten taas ihmetellään miksi seuraavissa vaaleissa äänestysprosentti on harmillisen pieni. En minäkään äänestäisi, jos tuloksen toimeenpanossa kestäisi reilusti yli vuoden!

Tämä, sekä kylmä sadesää, ei kuitenkaan estänyt asuinkuntamme päättäjiä itsenäisyyspäivän yönä järjestämästä ilotulistusta. Minä heräsin siihen yhdentoista maissa, ja luulin kolmannen maailmansodan alkaneen. Puoli tuntia räiskittiin verorahojamme taas ilmojen tuuliin, eikä parvekkeilla ollut juuri ketään katsomassa. Hyvä show, ainakin äänistä päätellen. Laitoin tyynyn pääni päälle ja yritin jatkaa unia.

Lomalta palaaminen on rankkaa, kaikin puolin.