Toukokuu meni. Vielä yksi kuukausi Villen koulua jäljellä, ja sitten olemme kesälomalla. Liput Suomeen minulle ja lapsille on jo tilattu ja maksettu. Yliopistolla on koeaika menossa, eli luentokausikin on ohi ja periaatteessa Nickin kiireinen ohjelma töiden osalta alkaa olla pulkassa. Suomikoulua on jäljellä vielä kaksi kertaa, samoin pojan uintitunteja. Ja huomaan, että töissäkin on (kai) rauhallisempaa, sillä saan pomoni, HR:ni ja osastomme sihteerin kahville ensi viikon tiistaina - tuovat kai viralliset onnittelut Mian syntymän johdosta. Tai siis mistä sitä koskaan tietää.. ehkä sijaiseni onkin ollut ihan superhyvä, ja minua ei odotetakaan töihin takaisin.. No tiistaina kuullaan. Ihan kiva kyllä että tulevat, oli sanoma mikä tahansa.

Repäisin viime viikonloppuna ja ehdotin Nickille roolivaihtoa kyseisen päivän osalta. Vedin itse ylleni maalaustamineet ja maalasin koko aamu- ja iltapäivän. Alahalli/eteinen sai perusvärin, ja jälleen kotimme näyttää askeleen paremmalta. Valitsimme porraskäytävään hieman tummemman värin, se pitäisi vielä rykäistä, kaksi maalikerrosta siis ainakin. Verhotkin ovat jo odottamassa autotallissa laittoa. Eli kyllä tämän remontin ja kodin rakentamisen kanssa edistystä nyt näkyy, ja ihan hyvä niin.

Pojat lähtevät viikonloppuna kalastamaan ja telttailemaan muutaman kaveripariskunnan miesten kanssa. Onneksi viikonlopuksi on luvattu kesähelteitä. Kävin hakemassa Ikeasta tänään heille nakkeja, lihapullia ja korvapuusteja - eli jos ei kalaa tule, niin eivät ainakaan siellä nälkään kuole. Ville on suunnitelmista tietysti innoissaan ja laskee öitä lauantaihin kuin joulupukkia/sinterklaasia odottaessa. Me saamme Mian kanssa viikonlopuksi suomivieraita Saksasta asti. Kivaa!