Marraskuussa alkoi korvatulehduskierteeni. Silloin omalääkäri pitkitti ja pitkitti antibioottien kanssa, ja lopulta kahden viikon kuumeilun ja nuhan jälkeen oikea korvani oli tulehtunut. Seuraavan kerran pääsin saman korvan puolesta joululomalla lapsuudenkodissa, tapaninpäivän iltana, jos oikein muistan. Olin silloin lääkärin luona kaksi minuuttia, ja sain samanlaisen paketin antibiootteja kouraan. Kolmas kerta, joka oli siis kolme viikkoa sitten ilman nuhan nuhaa, ei sanonut totuutta, vaikka kävin omalääkärin lähetteestä paikallisella korvalääkärilläkin. Kuulotestit olivat ok, joten tsekkiläissyntyinen lääkäri määräsi uimahallikiellon eikä katsonut korvaankaan kahta sekuntia pidempään. Ja söin siis kuurin antibiootteja.

Kaiken tämän jälkeen en ollut äärettömän yllättänyt, kun viime yönä heräsin tuskaiseen kipuun oikeasta korvasta. Aamulla öisen nettisurffailun jälkeen (korvatulehduksessa ei nimittäin nukuta!) kävin päivystävällä lääkärillä, joka oikeastaan ensimmäistä kertaa näiden menneiden kuuden kuukauden aikana yritti selvittää kysymyksin miten ihmeessä olen joutunut tälläisen kuurin armoille. Onko töissä ilmastointi ? Entäs kemikaaleja ?Olenko lentänyt viime aikoina paljon ? Syönkö paljon maitotuotteita ? Olenko ottanut flunssarokotteen talvella ? Reagoiko muu perhe samalla tavalla ? Mitä korvalääkäri sanoi ? -- Ja lopulta päätimme yhdessä, että jätämme antibiootit apteekin hyllylle tällä kertaa, ja yritämme selvitä kivusta muilla keinoin. Sain sitten puhdistuskuurin kolmen kuukauden ajaksi, aika kovia kipulääkkeitä ja kolme päivää sairaslomaa. Ja lähetteen toiselle korvalääkärille, sillä totesimme molemmat yhteen ääneen ettei tsekkiläinen nainen ollut toiminut tehokkaasti viime kerralla. Toivottavasti hänellä on huomenna tilaa tälläiselle ongelmatapaukselle, niin että pääsisimme vihdoinkin oikean syyn jäljille.

Lähettääköhän työpaikka huomenna taas tarkastajan perään ?