Olen aina ollut sitä mieltä, että "bisneksiä" ei pidä tehdä ystävien kanssa. Joidenkin mielestä asian voi kääntää myös niinkin, että työkaverit eivät voi olla koskaan ystäviä. Nyt olen kuitenkin luisumassa pois kultaisesta säännöstäni, reilun puolen vuoden miettimisen jälkeen. Olen tarvinnut töissä teknistä apua, konsultointia, ja olen tiennyt erään vanhan paikallisen työkaverini (ja nykyisen ystäväni) olevan täydellinen auttamaan minua kyseisessä hommassa. Hänellä on vielä sopivasti oma firma alaltamme, jolla tuntuu menevän hyvin. Minä siis tarvitsen töissä jotain, jonka hän osaa, ja josta työnantajani on vielä valmis maksamaan. Mielessäni kuitenkin teen kaiken maailman skenaarioita, joissa jokaisen lopussa seisoo kaamea kohtalo: ystävyyden menetys töiden takia. Tänään otin kuitenkin puhelimen käteen, soitin työnumerostani ystäväni kännykkään ja ehdotin tapaamista työpaikallani, työaikaan ja työasioissa. Sovimme asian, ja laitoin puhelimen kiinni. Kohta soi privaattikännykkäni, ja sama ystäväni kysyi lähdetäänkö perheiden kanssa helmikuun lopussa viikonlopuksi vuokramökille kalastamaan ja kalliokiipeilemään.. Jotkut osaavat nämä asiat paremmin kuin toiset.