Saimme eilen soiton lähimmästä tarhasta - pienten lasten ryhmästä on eräs tyttö muuttamassa Sveitsiin lokakuussa, joten hänen paikkansa tarjottiin MIalle marraskuun alusta lähtien. Tuo tarha on aika iso, 90  lasta, mutta lapset on jaettu kuuteen eri ryhmään iän ja taitojen perusteella. Kävimme aamulla siellä kierroksella. Positiivinen kuva jäi, onneksi, joten varmistamme Mian tarhapaikan pikemmiten ja maksamme varausmaksun. Tyttö aloittaa sitten hoidon marraskuun alussa, ja me voimme huokaista helpotuksesta paikan etsinnän suhteen. Onnea on siis joskus pelissä. Nyt pitää enää stressata siitä että saan tytön "tarhakuntoon" seitsemän kuukauden kohdalla; toivottavasti kiinteät rupeaa tippumaan alkusyksystä ja maitoakin olisi jostain muustakin kuin tissistä osattava juoda siinä vaiheessa. Ville kyllä tottui nopeasti nokkamukiin puolen vuoden paikkeilla, jos nyt oikein muistan. Ja viimeinen toivomus olisi että niitä sairaspäiviä ei sitten tulisi montaa...  

Tulevan tarhalaisen hymy.