Belgiassahan on aika erilaiset traditiot lapsen syntymän suhteen kuin koti-Suomessa. Syntymää on valmisteltava etukäteen, nimi on annettava 15 päivän sisällä syntymästä (mutta käytännössä se annetaan jo synnytyssalissa, tai ennen synnytystä), kummit on kysyttävä reilusti etukäteen, syntymäkortit on esipainettava ja syntymänamut, suikerbonen, on valmisteltava mahdollisia vieraita varten.

Tässä Mian syntymäkortit ja namupaketit:

Mian syntymäkortti näyttää tältä. Tiesimme siis etukäteen, että tyttö on tulossa.

Sisäpuolella on teksti syntymästä, kummeista ja yhteystiedot sekä suomeksi että hollanniksi.

Suikerbonen, suklaanamut, on pakattu korttien kanssa sopivaan teemaan, ja jokainen vieras sairaalassa tai kotona saa pienen makean muiston Miasta mukanaan. Lapsille väsäsin pieniä pusseja smarties-suklailla, ja aikuisille ostin valmiita pusseja, jotka täytin isommilla suklaanamuilla.

Toinen kysymys on sitten onko tämä kaikki tarpeellista.. belgialainen traditio kuitenkin, ja siksi meillekin ajankohtainen. Kai tätä voisi verrata vaikka pääsiäisen virpomisrutiineihin tai vapun valkolakkipiknikkeihin siellä Suomessa. Belgiassa ei siis synnytä ilman korttirumbaa, eikä suklaanamuja! 

Vieraita emme ole vielä kotiin kutsuneet/antaneet tulla. Naapurintätille sanoin suoraan, että odotetaan viikko vielä, niin sitten pyydän hänet päiväkahville ja tyttöä tapaamaan. Työkaverit torjuin myöskin, lupasin ajaa mieluummin työpaikalle aamukahville muutaman viikon päästä kuin päästää kaikki nyt kylään. Miehen sukulaiset selvitämme tänään anopin avulla; anoppi kutsui suvun heille pääsiäiskahville ja -kakulle ja samalla meidän perhettä tapaamaan. Ville saa samalla etsiä isovanhempien puutarhasta kaikki kätketyt suklaamunat - paikallinen traditio sekin.