Viikonloppu "maalla" meni leppoisasti, tuliaisena Pääkaupunkiseudulle tuli vain kunnon syysflunssa. Kunhan en nyt tartuttaisi muita tautiin, ja pääsisin itsekin vähällä. Nyt kun työt on aloitettu, niin olisihan siellä nyt kiva käydäkin ja saada jotakin aikaiseksi.

Työt kyllä ovat tehneet vapaa-ajan minimiin. Eipä sitä tule todellakaan istuttua iltaisin enää koneen ääressä kotona, ja näin ollen blogin kirjottelukin on jäänyt hieman paitsioon. Siinä on kyllä ihan tarpeeksi haastetta, että kotona on ruokaa pöydässä ja jääkaapissa, vaatteet pestyjä sekä tiskit tiskattuja. Loppuaika meneekin sitten pojan kanssa leikkimiseen ja seuraavan päivän valmisteluihin. Oli se erilaista äitiyslomalla ja hoitovapaalla, kun kotihommat sai tehtyä koko päivän aikana - nyt siihen on mahdollisuus vain muutamana tuntina illassa. Tuntuu että koti on koko ajan kaaoksessa. Pitäisi osata vain olla ja laittaa joskus hommat narikkaan, ja erityisesti nauttia jokapäiväisen kaaoksen keskellä. Miten ihmeessä ? Huomaan myöskin kaipaavani nykyään ihan eri tavalla omaa aikaani. Kotona ollessa sitä kuitenkin tuli huomaamattakin pojan päiväunien aikaan, mutta nyt oma aika on yhtä kuin työmatkat. Työt kuitenkin vaativat sen verran ajatusta, että vaihto työpöydän äärestä äidin rooliin alkuillasta ei kyllä suju "tuosta vain". No, onneksi sentään neljän päivän viikot tuntuvat (ja ovatkin) täysviikkoja lyhyempiä, ja perjantaina voi nautiskella kotonaolosta, ja kotitöistä, vanhalla hyvällä tavalla ;) Ja Ville alkaa olla jo avuksi esim. pyykkien kanssa. Poika tyhjentää jo pesukoneen vanhalla rutiinalla ja ojentelee pyykkejä narulle laitettavaksi, ja vielä räpsäyttää ainakin omat kestovaippansa suoriksi siinä välissä.