Meidän uudessa pikkukylässä on tiistaisin toripäivä. Kauppa alkaa käydä seitsemältä aamulla, ja kun katselin tänään aamumenoa keittiön ikkunasta, niin kiirettä näytti pitävän. Moni kai kävi ennen töihinmenoa kalakauppiaan luona ?! Me mentiin pojan kanssa aistimaan aitoa belgialaista torimenoa vasta yhdeksän maissa. Katsoimme rauhassa kalat ja makkarat, ostimme hedelmiä ja marjoja sekä muutaman sukkaparin. Oli oikein mukavaa, leppoisaa suorastaan, varsinkaan kun meillä ei ollut kiirettä mihinkään (paitsi hiekkalaatikolla "ille tekee hyvä kakku, paha kakku"). Näimme myöskin jotakuinkin puoli sukua; miehen äidin, äidinäidin, vanhimman tädin tyttären sekä vanhimman enon. Ja kaiken kruunasi torilta ostettu lohiviipale lounaaksi. Oikeasti, en ole aikoihin saanut yhtä maukasta ja mureaa lohta. Kalakauppias oli tunkenut pussiin vielä mukaan kasan sopivia tuoreyrttejä samaan hintaan, joten söimme Viltsun kanssa tänään kuin kuninkaat konsanaan. Nam.

Iltalenkillä Villekin muisti aamuisen torikeikan, sillä sanoi kalakauppiaan kärryn kohdalla: "mamma, ei ole kaloja, ne on menneet kotiin". Lupasin heti että mentäisiin taas niitä kaloja katsomaan viikon päästä.