Kävin Mian kanssa iltapäivällä normipäivälenkillä, eli kävelimme meiltä hautuumaa kautta puistoon, ja sieltä kylän keskustan kautta kotiin.

Lähtöasetelma: tyttö rattaisiin ja autotallin ovi auki.

Hautuumaalle oli tuotu paljon kukkia, pyhäinpäivän kunniaksi. Tässä vaiheessa Mia nukahti.

Tässä erään sodassa kuolleen miehen hautakuva. Nuo pienet valokuvat hautakivissä ovat mielenkiintoisia ja herättävät usein ajatuksia. Komea tukka Albertilla ollut - tuli tästä mieleen.

Monessa kiviarkussa on reikä jalkopäässä. Olisikohan tällä jotain tekemistä katolilaisen hengen pääsemisestä ulos haudasta ?

Sitten puistoon. Vihreää on edelleen, ja puiston laidan terassikin oli vielä auki. Takana häämottävä punainen on kotimme lähin leikkipuisto.

Ja sitten kotikatumme.  

Ja kun lykkäsin kärryt takaisin autotalliin ja kurkistin kuomun sisälle, niin yllätys ei ollut suuren suuri: isot siniset silmät tuijottivat aukinaisina takaisin. Se siitä p.i.t.k.ä.s.t.ä päiväunestä. Samalla huomautus sisäpiirille, että tytön silmien väriin pysyy eikä muutu ruskeaksi, eli joskus menee todennäköisyydet näinkin päin!