Serkkuni toivotti juuri tervetuloa Suomeen, ja samalla elämän oravanpyörään töiden alkamisen kunniaksi. Sitäkö tästä on nyt tulossa ? Ikuista oravanpyörää, jossa jalkojen on juostava, ja jonka vauhti vain kovenee ja kovenee jos juoksee vähän lujempaa kuin edellisenä päivänä. En halua. Mutta onko todellisia vaihtoehtoja ? En usko, ainakaan minulle ja tässä elämäntilanteessa. Serkkuni antoi vielä neuvon, että omalle päälle on annettava paljon aikaa sopeutua, varsinkin tälläisessä käytännön muutostilanteessa. Yritän siis lepuuttaa päätäni loppuviikon ajan, lupaan.

Olemme kuitenkin päättäneet selkeästi yhden uuden asian. Meille tulee siivooja. Ostamme siis siivotut nurkat, pyyhityt pöydät ja samalla vapaa-aikaa perheelle. Löysin nopeastikin pienen palveluntarjoajan tästä lähistöltä, ja arviointitapaaminen on jo maanantaina. Nyt vain sormet ristiin, että saamme mitä haluamme, koska huonosta ei todellakaan kannata maksaa, ei edes Suomessa. Thaimaassa asusteleva serkkuni kertoi, että heillä käy 6 tuntia päivässä (5 pv viikossa) "palvelija" kotona tekemässä kodin askareita, ja se maksaa 150 euroa. Tuolla hinnalla me saamme Suomessa viikkosiivouksen, ei muuta. Työläisperheen tyttönä tämäkin askel tuntuu jo isolta, koska en ole tosissani koskaan edes ajatellut että ostaisin siivouspalveluja! Mutta näin vain on käymässä..

Villen päiväkoti menee edelleen paremmin kuin hyvin. Molempina päivinä poika on vain tullut kotiin naama ruvella - perjantaina hän sai lapiosta silmäkulmaan, ja eilen oli leuka auki ja turvonnut huuleen asti. Oli kuulemma laskenut liukumäestä. Leuallaan, vai ? Nick alkoi jo hermostua etteivätkö he katso tarhassa pojan perään laisinkaan. Kyllä varmaan, mutta eri tavalla kuin minä yksin kotona.