Olen kysellyt muuttofirmojen tarjouksia meidän kodin tavaroiden kuljettamisesta Suomesta Belgiaan. Neljä vuotta sitten teimme muuton erään pohjoissuomalaisen pienen muuttofirman avustuksella; palvelu oli hyvää ja hinta halvin mitä silloin löysin. Nyt jälleen kilpailutin muuton viidellä eri firmalla, ja tarjousten hintahaarukka venähti vähän alle 2000 eurosta yli 5000 euroon! Eli kilpailuttaminen kannattaa. Vaikkakaan ei kyllä tässä meidän tapauksessa, sillä halvimman tarjouksen antoi samainen 'vanha tuttu',  pohjoissuomalainen perheyritys. Olisin siis voinut säästää puhelinrahaa ja aikaani, jättää kilpailuttamatta, ja luottaa neljän vuoden takaiseen tietoon ja kokemukseen. Nyt pitää vielä päästä yhteisymmärrykseen muuton aikataulusta, eli toivottavasti heillä on vapaa auto liikenteessä etelään päin vapun tienoilla (sormet ristissä).

Eli muuttomme lähestyy. Alkukevään täsmätyönhakuni toi siis uuden työpaikan, faksasin juuri allekirjoitetun työsopimuksen ja varmistin ilmestyväni työpaikalla maanantaina toinen kesäkuuta. Jännittävää. Nykyisessä työssä on jo vähän lopun alun tuntua; lomapäivät on merkitty, työaamut laskettu (11), muutama isompi raportti on vielä tehtävä tulevien polvien varalle. Tilaisiko kakun läksiäispäiväksi, vai lähtisikö hiljaisesti ja tiputtaisi vain avaimet postiluukusta sisään? Ristiriitaiset ajatukset, jotenkaan tämä kaikki ei ole vielä uponnut tajuntaani. Ehkä herään realiteetteihin vasta Belgiassa kun istun aamuruuhkassa autossa tuhansien rekkojen välissä, Ville puhuu hollantia paremmin kuin äitinsä, ja syön aitoja ranskalaisia majoneesin, en ketsupin, kanssa..

Blogikin pitää päivittää, ehkä jopa alottaa täysin alusta. Pääsen ruotimaan ulkosuomalaisuuden hyviä ja huonoja puolia, kaipaamaan Suomen lumisia talvia (ai mitä sellaiset on?) ja pitkiä kesäöitä, katsomaan asioita jälleen aivan uudesta perspektiivistä. Kolikolla on kaksi puolta, niin se vain on.