Eilen koululla oli vanhempainilta. Samaan aikaan sain viimeisetkin työkaverini kylään Mian syntymän johdosta - joten Nick meni yksin koululle ja minä jäin lasten kanssa viihdyttämään vieraita. Yleisarvosana oli "heel aangeneme kindje", eli siis "miellyttävä", jos nyt lapsesta voi suomeksi noin sanoa. Mukava kuulla. Erityismaininnan sai Villen puhetaito. Kaksikielisyydestä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, on luokkansa taitavin kielellisesti, oli opettajan tuomio. Olen kyllä huomannut sen tässä kevään aikana kun olen päässyt koulupihalla seuraamaan muita lapsia. Opettaja sanoikin Nickille, että Villestä kyllä huomaa miten hänet otetaan varmasti kaikkiin keskusteluihin mukaan kotonakin - niinhän se on, vaikka välillä mietimme itse sitä puhummeko hänelle liiankin paljon, kaikesta.

Lauantaina kuulen sitten suomikoulun opettajalta miten Villen suomi on hänen mielestään kehittynyt. Ja kolmen viikon kesäloma Suomessa ilman papaakin tekee hyvää, kunnon kielikylpy tiedossa. Omasta mielestä Villen suomikin on ihan kantimissa, vaikka eihän se samalla tasolla hollannin kanssa ole missään tapauksessa.

Ainoa negatiivinen (?) kommentti opettajalla oli, että jos jotain Ville ei halua tehdä, niin sitten hän ei todellakaan halua. Tuttu juttu. Olen itse aika samanlainen.