Työt on nyt tältä osin, tässä maassa ja tässä työpaikassa, ohi. Hieman haikein mielen eilen pakkasin autooni turvakengät ja viimeiset paperit, sekä luovutin avaimen ja toivotin entisille työkavereilleni menestystä ja hyviä hetkiä niin työpäivän puitteissa kuin vapaa-ajallakin. Pojat vielä yllättivät laksiäislahjan, kukkien ja kauniiden sanojen myötä. En tiedä osasinko laisinkaan vastata samalla mitalla sanallisesti mutta totuus on se, että kyllä minäkin jään kaipaamaan entisen työpaikkani ilmapiiriä ja ihmisiä.  

Läksiäislahjani sanoma jäi kyllä hieman hämärän peittoon. Sain pyyhkeitä. Siis sainko vain pyyhkeitä (mikä on oikeasti kiva ja käyttökelpoinen lahjaidea, ja olivat vielä arvokkaita kotimaisia) , vai sainko myös 'pyyhkeitä' ? Itsekseni ajattelin, että ehkä pyyhkeet ovat kuitenkin symboolisesti löysempi juttu kuin rukkaset tai kirves.. pojat tuntien osaan kyllä ottaa tämänkin huumorilla. 

Kevät on toivottavasti tulossa, ja Viltsu on ollut mummilassa puutarha-apulaisena. Tai mikä apulainen se nyt tuommoinen on, joka repii suojukset pensassaksista ja imee ne muodottomiksi..