Auto meni ongelmitta tarhalle, mutta ei yhtään metriä edemmäs. Siihen se oli sitten jätettävä - poika tarhalle, itse bussilla töihin. Hel**ttiin kaikki peltilehmät. Työkaverin kanssa palasimme rikospaikalle tunnin päästä uuden akun kanssa. Ei startannut edelleenkään. Nyt auto sitten makaa itähelsinkiläisessä "vaihtoehto-ammattikoulussa", jossa toivottavasti vaihtavat oikeat palaset (starttimoottori ?) ja saan toimivan ajopelin piakkoin alleni. Näin yh-äitinä puolentoista tunnin työmatka julkisilla ei vain ole mahdollinen - en millään ehtisi tarhalle ennen viittä, jos pitäisi tehdä täysi kahdeksan tunnin työpäivä! Nyt sain onneksi lainaan toimistolta "mitsun", jossa ei ole takapenkkiä eikä lastenistuinta, ja joka on siis todellinen mekaanikkojen työjuhta tavarankuljetukseen. Ville totesi etupenkillä reteästi käsi vaihdekepillä: "kivaa, mamma, lalliauto".  Täytyy myöntää, että on siinä hieman ralliauton fiilistä...

Mutta päivään siis mahtui bussimatka keskustan halki, renkaiden potkimista, akun vaihtoa, yksi taidokas mäkistartti, hampurilaisateria lennossa, parin tunnin demo toimistolla, ralli-autoilua.. sekä tavalliset pyykinpesut ja ruuanlaitot. Taidan nukkua koko ensi viikonlopun kun mies on taas kotona.

On vaan niin Murphyn lain mukaista, että kaikki kaatuu juuri silloin kun ylimääräisiä venymisen hetkiä ei ole. Tänään tuntuu juuri tuolta, ylivenytetyltä kuminauhalta.