Näin se vain on, syyskuu on loppumassa ja hoitovapaan viimeinen kuukausi alkamassa. Mia täytti sunnuntaina täyden puoli vuotta, hurraa. Konttaus onnistuu jo, samoin istumaan meneminen, mutta ruuan kanssa tökkii edelleen. Puuro menee alas ajoittain, mutta siihen se juuri jääkin. Nokkamuki toimii jo mallikkaasti, eli jotain positiivista tällä syömisrintamalla. Tuntuu että minä stressaan asiasta ihan liikaa. Paikallinen neuvolalääkäri toppuutteli ja sanoi ettei ole vielä yhtään lasta tuntenut joka olisi nälkään kuollut... Vaan eipä ne tarhassa rupea pakolla syöttelemään, luulen, eli sitten pitää vaan turvautua pumppumaitoon tai korvikkeeseen. Kyllä olisi ollut kiva olla kotona vielä vähän pidempään, 1v. synttäreihin asti ainakin, mutta ei siihen nyt ole mahdollisuuksia. Huomaan että töissä on jo vähän kärvistelyn makua, ja että mua odotellaan sinne takaisin. Huomenna käväsen siellä haistelemassa tuulia ja haen samalla kannettavaani uuden laturin ja akun. Mia saa tulla mukaan, hurmaamaan insinöörimiehiä.