Pojat lähtivät eilen pitkäksi viikonlopuksi Belgiaan. Hienosti olivat kuulemma pärjänneet koko lentomatkan; tosin enpä sitä koskaan epäillytkään etukäteen! En tiedä miten siellä on ensimmäinen yö nukuttu (ensimmäiset yöt kun on uudessa paikassa aina vähän hermostuneita, ymmärrettävästi), mutta minä olen ainakin nukkunut HYVIN ja PITKÄÄN kotona. Katsoin televisiota illalla paaaljon myöhempään kuin tavallisesti enkä siis kaatunut yhdeksän jälkeen jo sänkyyn kuten normaaleina arki-iltoina. Tämä tekee hyvää, olla yksinkertaisesti yksin kotona ja antaa poikien seikkailla keskenään. Ja viikonloppu menee nopeasti, se on ohi ennemmin kuin ehdin huomatakaan.

Sinällään poikien matka sattui hassuun ajankohtaan. Huomenna lauantaina Suomen futisjoukkue matkustaa Brysseliin ja kohtaa EM-karsintaottelussa puna-keltaisen Belgian. Olisi pitänyt laittaa iso Suomen lippu pojan mukana, niin että olisivat voineet sitten opan kanssa oikein kunnolla kannustaa omia joukkueitaan voittoon. Vaikka luulen kyllä, että opan mielestä Ville voi ihan hyvillä mielin olla Belgiankin puolella. Näinhän se onkin, kai.

Minä otin eilen hyödyn hiljaisesta kodista ja tein hieman käsitöitä. Aloitin Villen villahousut talven pakkasia varten sekä väkersin joulukortteja. En mä nyt kertakaikkiaan mitäänkään voi olla mitään tekemättä - vaikka siihen nyt olisi mahdollisuus..