Villen maha ei edelläänkään toimi normaalisti, vaikka tänne tulosta on jo kymmenen päivää. Yksityiskohtiin menemättä -- olen ruvennut jäljittämään millaiselle lääkärille meidän pitäisi päästä ja miten täällä sairaanhoito toimii. Haluaisin kuitenkin tietää ettei pojan paino ole lähtenyt laskuun, millaista ruokaa ja maitoa eritoten olisi hyvä antaa, vai onko kenties tämä pahempaa kuin vain sopeutumista matkasta, aikaerosta ja muuttuneesta ruokavaliosta. Joinain yönä olemme joutuneet vaihtamaan vaippaa useaankin kertaan, mitä ei ole tapahtunut sitten ihan vauva-aikojen. Ville on kuitenkin ihan hyvätuulinen, leikkisä sekä syö ja juo mielestäni tarpeeksi ja riittävän usein. Pyysin tänään vuokratoimiston väkeä etsimään meille lähistöstä lastenlääkärin; hieman ärtyneenä siellä oltiin, ei kai ole niitä asioita mitä he yleensä hoitavat. Mutta nyt minulla on käsissä puhelinnumero paikallisen lääkärin vastaanotolle.

Olen siis aika tarkasti katsonut viime päivien aikana mitä suuhun laitamme. Kaupassakin on noin kymmentä erilaista maitolaatua, joista sitten summamutikassa valitsin "Low fat 2%" eli kahden rasvaprosentin maitoa. Seuraavaksi pitää kokeilla kai ihan rasvatonta, koska nuo rasvathan ovat kaiketi totaalisen erilaisia kuin kotona Suomen maitotuotteissa. Ja voivat laittaa mahan sekaisin. Vaan eipä sitä tiedä onko tuo syy pojan ongelmaan. Jogurttikin on kermaisemman oloista vaikka ravintoarvot purkissa kertovat rasvoja olevan melkein nolla. Kaikki Villen vesi tulee pullosta, vesijohtovettä täällä ei suositella muuta kuin keitettynä.

Täällä jokainen ruokatavara on merkitty isolla ravintoarvotarralla, joka kertoo mm. normaalin annoksen kyseistä tuotetta (esim. 2 tl voita leivän päälle), prosentuaalisen osuuden 2000 kcal päivädieetistä, hiilihydraatit, sokerit ja rasvat. Tässä kuva 3 litran appelsiinimehun kyljestä:


Huomaan että kalorimäärien katsomisesta on tullut jonkinlainen tapa (tai neuroosi ?) syömisen yhteydessä. Yritän olla edes aloittamatta makeiden syömistä tai virvoitusjuomien juomista, hieman jopa panikoin uusien lisäkilojen suhteen. Täällä tarjottava makeiden määrä on ihan uskomaton - kaupassakin donitsit ovat halvempia jos niitä ostaa kaksi tusinaa yhden sijasta! Ja ne ovat niin makeita, että hyvä jos saan edes yhden alas suusta ilman kakomista. Saati sitten 12 tai 24. Mutta kyllähän täällä näkee todella lihavia ihmisiä. Ainiin, eihän täällä ole lihavia (fat) ihmisiä vaan ainoastaan ylipainoisia (over-weighted) tai isokokoisia (great)..

Ruuanlaitosta sen verran että yritämme kokata kotona mahdollisimman usein mutta ulkona syöminen on sen verran halpaa että esim. hyvää pihviä ei kannata todellakaan ostaa kaupasta ja paistaa itse vaan se pitää syödä ravintelissa. Ja niitä on oikestaan kaikkialla, sadan metrin välein kaikkien isompien teiden varrella. Meidän kolmen lasku on ollut yleensä 30 dollarin luokkaa, eli noin 23 euroa, sisältäen kaksi kunnon lautasta ja yksi lastenannos plus juomat. Tippiä täällä jätetään 10-20% laskusta kaikissa sellaisissa paikoissa joissa on pöytiintarjoilu. Eli pikaruokalat voi jättää tipeittä, muissa se annetaan. Pikaravintoloiden tarjonta on sekin huimaa, yhtäkään ei tosin olla vielä kokeiltu. Ja kai ihan hyväkin kaloreiden kannalta ;)