Tänään alkaa joululoma, joka kestää aina tammikuun 7. päivään asti. Loma on odotettu ja toivottu, ja aivan varmasti ansaittukin. Tiedossa on rauhallista joulunaikaa kotosalla poikien kanssa, hieman kaksinkeskistä aikaa vanhempien kesken ja ystävien kanssa treffailua. Ei siis lentomatkoja, kiirettä, hommia listakaupalla jääkaapin ovessa tai jotakin muuta vähänkään rasittavaa. Ainoana nakkina takaraivossa tykyttää ajatus pojan vaatteiden ja lelujen inventaariosta tyyliin säilöön-myyntiin-annettavaksi. Mutta jos sekään ei lähde puoli-itsestään käyntiin loman aikana, niin onhan päiviä ja viikonloppuja ensi vuoden puolellakin!

Villen kanssa käytiin tiistaina Itäkeskuksen Kaakaopuussa hakemassa tarhatädeille suklaisia joulupaketteja; aika kauan piti jonottaa, mutta nyt saavat tädit syödä kunnon suklaata ikuisten Pandan suklaarasioiden rinnalla.. No joo, myönnän kyllä, että Fazerin sininen yksinkertaisuudessaan on edelleen lempisuklaani, varsinkin jos sitä ei ole saanut vähään aikaan. Mutta kyllä nuo belgialaiset Leonidas-praliinit ovat silti luokkaa parempaa laatua. Kalorimääristä puhumattakaan! Onneksi laatu korjaa määrän, myös suklaan syönnissä.

Mitenköhän tässä vielä pystyy töihin keskittymään kun loma siintää jo mielissä ? Ei varmaan mitenkään.