Terveiset Mt. Morrisista, Winconsinin osavaltiosta. Aaronin, tai siis hänen vaimonsa suvun omistamalle, mökille ajoi noin 4 tuntia plus ruokapysähdys Denny's:ssä. Suurin osa matkasta meni pitkin moottoriteitä joutuisasti vaikka ikkunasta ei näkynytkään juuri muuta kuin maissipeltoja, maatiloja, bensa-asemia ja pikaruokaloita. Raja Illinoisin ja Wisconsinin välillä on melkein meidän takapihallamme, Aurora sijaitsee siis aivan Illinoisin pohjoisosassa, selvisi nyt minullekin! Mökki itsessään oli pieni, 1950-luvulla rakennettu rakennus joka olisi voinut löytyä melkein mistäpäin Suomeakin. Pieni mutta toimiva, järven rannalla ja laiturin vieressä oli veneitä kaikkien makuun. Mökki oli keskellä ns. mökkikylää, ja talojen välissä oli valehtelematta alle kymmenen metriä tilaa. Amerikkalaisia tuollainen ei kai haittaa kun ovat kuitenkin luonnostaan sosiaalisia ihmisiä eivätkä tykkää nakuilla omilla laitureillaan..


Ville oli ihan tohkeissaan uudessa paikassa ja konttasi kiviportaita mökiltä laiturille ja takaisin, hiki päässä. Aaron sanoikin lauantaina iltapäivästä että Ville on vienyt sanan "likainen" uudelle tasolle kun poika konttasi pihalla mustilla (jotka olivat alunperin keltaiset) housuillaan, naama kuin nokipojalla ja tukka täynnä lehtiä. Ja naama loisti kuin naantalin aurinko.


Amerikkaiset traditiot mökilläoloon liittyivät ruokailuun, yllätys. Eli iltaisin grillasimme nuotiolla vaahtokarkkeja ja päivisin hervottoman isoja T-luupihvejä. Muuten emme juuri stressanneet päivän ohjelmasta, mikä sopi täydellisesti meille kaikille. Negatiivisina puolina voidaan pitää sitä että pienellä järvellä pörräsi koko ajan moottoriveneitä (ja vesihiihtäjiä yms.) sekä isompia ponttooniveneitä ja pimeänä tultua nuoriso järvellä aloitti kunnon ilotulitukset ja paukuttelut - juuri kun Villen piti mennä nukkumaan. Täällä ei kai tunneta käsitettä "mökkirauha", mikä ei kyllä sinällään ihmetytä laisinkaan. Missä tahansa oletkin, vaikka vain kotona, jatkuva melu on täällä ihan normaalia!

Viikonloppumatka teki kuitenkin meille kaikille hyvää vaikka Nick viettikin puolet lauantaista päänsäryn kanssa sängyssä, kiitos auringonpaisteen ja parin tunnin polkuveneilyn järvellä. Ville näytti nauttivan viikonlopusta ja erityisesti mökillä möyrimisestä, uimisesta ja hiekkakakkujen teosta. Minusta oli mukavaa nähdä Aaron jälleen sekä tutustua hänen vaimoonsa. Ja vaikka juhannus tulikin vietettyä ilman saunaa ja yötöntä yötä, niin paahdetut vaahtokarkit suklaalla terästettynä kahden kaurakeksin välissä toivat sentään joitain lohdutusta ;)


The weekend in the cottage of our friend Aaron and his wife Susannah went fine and was a nice change to our summer life in Aurora. We drove to Mt. Morris (Wisconsin) about 4 hours plus a stop to eat at Denny's. Ville was enjoying his time at the cottage, mainly by crawling stairs from the cottage to the lake - up and down, down and up. As Aaron said on Saturday, Ville definitely took the meaning of "dirty" into a new level by playing outside, making all his clothes dirty, face black and hair full of leaves. But he really enjoyed, you were able to see a smile in his face all the time. So even if the midsummer was not nightless and spent near sauna, we had great time in the countryside, thanks to our american friends.

PS. Ja kun tulimme kotiin, portailla odotti kivannäköinen paketti Suomesta. Kiitos kesätontulle kirjasta, rantapallosta ja makeisista!