Ilmat ovat kylmenneet, sataa melkein vaakasuoraan ja on tosi syksyistä. Siivosin pojan kaikki kesävaatteet pois kaapeista, ja etsin viime talven päällysvaatteet ja kengät esille. Kengistä vain yhdet enää mahtuivat, viiden euron goretex-kirpparilöydöt, varrelliset talvilenkkarit. Talvihaalari näytti kutistuneen senttejä kesän aikana, sitä en edes viitsinyt yrittää Villen päälle. Talvitakki istui vielä hyvin, samoin housut. Ja perinteinen Reiman välikausisetti menee varmaan vielä koko talven, ja näillä leveyspiireillä sellaisilla selviää jotakuinkin koko talven, sillä vain muutamana aamuna on odotettavissa miinus-asteisia lämpötiloja sekä lunta maassa. Belgiassahan ei talvirenkaita vaihdeta, joten siinä viitettä talven rankkuuteen.. ;)

Täällä lapset puetaan ihan eri malliin kuin Suomessa. Ei täältä kaupoista löydy poikien sukkahousuja tai pitkiä kalsareita, goretex-kenkiä, kurahousuja tai kypärähattuja - vaan tosi hienoja muotifarkkuja kokoa 98, pitkävartisia kangaskenkiä tytöille, ja kauluspaitoja pojille. Ja uskokaa tai älkää, mutta tarhapäivinäkin jotkut lapset ovat kuin juhliin menossa, värit täsmäten villapaitaan, vyönsolkeen ja hiuslenkkiin. Mutta ei täällä kyllä hypitä puistoissa ja naapurien hiekkalaatikoilla tai lähimetsissä. Mutta mikäs kaksivuotiaasta on sen hauskempaa kuin hyppiä vesilammikoissa ? Suomessa vaatteet antavat tälläiseen hauskanpitoon joskus myöten, täällä sellaista ei vaan hyväksytä.

Maassa maan tavalla, sanotaan. Olen siis yrittänyt sopeuttaa Villen vaatevarastoa paikallisiin oloihin. Laitoin kuitenkin hänelle pipon päähän viime viikolla, kun alkoi olla jo kylmä aamulla, ja tarhantädit olivat kaikki ihan ihmeissään miten hän ei heitä sitä pois vai antaa pitää päässä - opetettu taito kai sitten, tai lapsessa on ehkä jotain vialla ?