Suomen kotimme, johon ainakin minä ehdin kiintyä siellä asuttujen kuukausien aikana, myytiin viime viikolla. Niin, kauan siinä myynnissä menikin, yli puoli vuotta. Uutisethan kertovat laman tulevan ja asuntokuplan puhkeavan. Toiset uutiset tosin sanovat samaan aikaan, ettei mitään kuplaa Helsingissä ole. No niin tai näin, kotimme on nyt myyty, ja me saimme omat rahat takaisin tilillemme, mikä on aina vähintäänkin iloinen asia. Haikein mielin siellä kyllä pakkasin laatikoita huhtikuussa, ja vaikka täällä uudessa vuokrakodissamme onkin kaikki mitä tarvitaan (ja enemmänkin), niin kaipaan kyllä oman vanhan kotimme keittiötä, saunaa, takkaa ja pihaa - päivittäin. Mietimme kyllä vakavasti Suomen asunnon laittamista vuokralle, mutta ei siitä koskaan tullut todellista vaihtoehtoa, sillä emme olisi kuitenkaan halunneet ruveta kahden ison asunnon omistajiksi. Nyt se vahkaaminen on siis loppu, olemme jälleen velattomia ja seuraava siirto kotiasiassa onkin sitten uuden etsiminen täältäpäin. Mitä ja millaista, mistä ja missä on kipukynnys kauppahinnan suhteen ? Ja pitäisikö nyt odottaa ostamista, miten käy korkojen ja asuntojen hintojen ? Apua, mikä projekti menossa ja tiedossa.

Vietimme pitkän viikonlopun Ranskassa, lähellä Saksan rajaa, vanhan ystäväni vanhempien kotitilalla. Mukavaa oli, ranskalainen maalaiselämä on kyllä vertaansa vailla. Villestä kaikki oli superhauskaa, varsinkin viinitilojen tynnyreiden välissä juokseminen sekä ystäväni kissan kanssa leikkiminen. Perjantaina poika oli säikkyisä, jos vain kissa oli lähelläkään, mutta sunnuntaina kotiinlähdön aikaan kuului kahvipöydän alta kahden kissan ääni - toinen lähtöisin kissasta ja toinen pienestä pojasta. Kuuden tunnin ajomatka suuntaansa sujui sekin ihan mallikkaasti, nukkuen, rekka-autoja laskien ja lastenlauluja kuunnellen. Mukanamme toimme mm. vadelma- ja raparperiviiniä, paikallisen viinitilan tuotteita. Ja hieman flunssan alkuakin, näyttää siltä. Pieni loma muualla piristi kuitenkin omaa arkeamme, ja olimme kaikki sitä mieltä, että tälläisiä viikonloppuja pitäisi olla vuodessa enemmän.. ja Villen mielestä meille pitäisi tietenkin hankkia kissanpentu, ei liene mikään yllätys.